Louise Glückin Wild Iris

Tämä kirja, villi iiris Kirjailija Louise Gluck, otin sen kirjastosta, koska se oli näkyvällä hyllyllä, jonne he jättävät valikoiman kirjoja. Otin sen tuntematta kirjoittajaa ja tietämättä, että hän oli Nobel-palkinnon voittaja. Kahden lukemisen jälkeen pidin siitä kovasti, vaikka todella nauttiakseni siitä pitäisi mielestäni antaa muutama lisää.

Painos ja kirjoittaja (Louise Glück)

Kaksikielinen koulutus, jota aina arvostetaan, Visor Poetry Collection -runokokoelmasta Visor libros -kustantajan runokokoelma, mutta kaipaan muistiinpanoja. Andrés Catalánin käännös.

Louise Glück, New Yorkissa vuonna 1943 syntynyt runoilija, sai vuoden 2020 kirjallisuuden Nobel-palkinnon, ja The Wild Iris -elokuvan oletetaan olevan hänen kunnianhimoisin runollinen teoksensa. Hänelle myönnettiin runouden Pulitzer-palkinto vuonna 1993.

Kun aloin lukea sitä, se muistutti minua neljä kvartettia Kirjailija: T.S. Eliot Ei runojen tyylin vuoksi, joka ei ole samanlainen. Glück on paljon selkeämpi, puhtaampi ja ytimekkäämpi kuin Eliot, jonka runot ovat pidempiä, mutkikkaampia ja monimutkaisempia. Mutta niiden käyttämät elementit ovat samanlaisia.

Ne englantilaistyyliset puutarhat. Viittaus kasveihin, ovi puutarhaan ja monet muut elementit, jotka esiintyvät kahdessa runokokoelmassa.

Jos pidät runoudesta, katso arvostelumme Cavafiksen Ithaca.

Kirjan rakenne.

Runokokoelma kerrotaan kolmella kerronnallisella äänellä. Joskus ihminen puhuu meille, toisissa Jumala puhuu meille ja muille, näyttää siltä, ​​että kertomus tulee puutarhan kasveista ja elementeistä. Ja kaikki nämä äänet ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Kasvit puhuvat ihmisille ja Jumalalle, ihmiset ennen kaikkea Jumalan kanssa ja heidän haluistaan, ongelmistaan ​​ja Jumala ennen kaikkea valittaa ihmisestä.

Runokokoelman uudelleenlukeminen on antanut minulle takaisin sisäisen kerronnan, jota en ollut nähnyt ensimmäisellä kerralla. Piilotettu keskustelu kerronnan äänien välillä. Yksi henkilörunoista puhuu orvokkeista, ja seuraava runo on orvokkeista, jotka puhuvat, personoituvat ja antavat kasvensa näkökulman jostain tietystä aiheesta.

Kirjan 53 runosta 16 on kasvien, 23 ihmisten ja 14 Jumalan kertomia. Olen katsonut kunkin ilmestymisjärjestystä nähdäkseni, noudattavatko ne tiettyä kaavaa, mutta ei. He eivät näytä noudattavan mitään asetettua järjestystä. Harmi, olisin nauttinut tällaisesta löydöstä.

Runot Villi Iris

Se käsittelee toistuvia teemoja: Jumala, kuolema, yksinäisyys,...

Kirja alkaa runolla El iris Salvaje, jossa iiris, lilja, puhuu meille ja selittää syntymänsä.

Es terrible sobrevivir
como una conciencia
enterrada en la tierra oscura

It is terrible to survive
as consciousness
buried in the dark earth

Pidän erityisesti runoista, joissa kertojan ääni on Jumala. Koska se näyttää hänet Jumalana, ylpeänä, joka säälii ihmisiä, jotka eivät ymmärrä mitään, jotka eivät kykene tekemään mitään oikein. He ovat menettäneet sielunsa.

Harvestissa hän puhuu kuolemasta.

Me duele pensaros en pasado…

Ah, pequeñuelos, qué poco sutiles sois:
es ese al mismo tiempo el don y la tortura.

cuántas veces debo destruir mi propia creación
para enseñaros
que vuestro castigo es este:

con un solo gesto os entregué a la vez el tiempo y el paraíso.

It grieves me to think of you in the past–

Ah, little ones, how unsubtle you are:
it si at once the gift and the torment.

how many times must I destroy my own creation
to teach you
this is your punishment:

with one gesture I established you
in time and in paradise.


entre vosotros, entre toda vuestra especie, para que yo
pueda reconoceros, igual que el azul intenso
caracteriza a la escila silvestre, el blanco
a la violeta.

between you, among all your kind, for me
to know you, as deep blue
marks the wild scilla, white
the wood violet.


mientras juntas tus grandes manos,
a ti que con toda tu grandeza lo ignoras
todo de la naturaleza del alma,
que es la de no morir nunca: pobre dios tiste,
o nunca has tenido una
o no la perdiste nunca.

clasping your great hands,
in all your greatness knowing
nothing of the soul’s nature,
which is never to die: poor sad god,
either your never have one
or your necer lose one.

Tiettynä hetkenä. Kun luet mukavasti, pari riviä muuttaa runon koko merkityksen. He ruokkivat sitä elämällä ja odottamattomalla heijastuksella. Selkeä esimerkki, joka ei ole yllättävää kontekstista irrotettuna, on:

¿o acaso la cuestión fue siempre
continuar sin ninguna señal?

Or was the point always
to continue without a sign?

Resurssit

  • Tässä linkki Voit kuunnella englanniksi runon, joka avaa osan ja antaa kirjalle nimen, El iris Salvaje.

Jätä kommentti